Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen kulttuurilähtöisen ympäristökasvatuksen avulla

 

Tausta    

Viimeaikaiset tapahtumat (Jokela ja Kauhajoki) ovat nostattaneet laajan keskustelun lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja pahoinvoinnista suomalaisessa yhteiskunnassa. Kyseinen ongelma on ollut nähtävissä jo viimeiset kymmenen vuotta.

Apukeinoja haetaan pääasiassa kouluterveydenhoidon kautta. Tämä on varmasti tarpeen ja hyödyllistä. Vähemmälle kuitenkin on jäänyt keskustelu siitä, miten lasta ja nuorta voitaisiin auttaa itse kasvatustapahtuman avulla. Länsimainen nuori on kouluopetuksessa noin 14 000–15 000 tuntia elämänsä aikana. Tämä luonnollisesti vaikuttaa merkittävällä tavalla lapsen ja nuoren persoonallisuuden kehittymiseen. Lapset ja nuoret joutuvat helposti koulukiusatuiksi ja heidät eristetään omasta viiteryhmästään. Alkaa syrjäytymisen kierre. Kun näin käy, on syytä tarkastella koko kasvatusketjua: koti, päivähoito, koulu (opetus, oppilashuolto), lasten ja nuorten vapaa-aika jne.

Oppimistulosten osalta suomalainen koulujärjestelmä on erittäin korkeatasoinen. Voidaan kuitenkin kysyä, onko se liian suorituspainotteinen.

  • Huomioiko opetus lapsen ja nuoren persoonallisuuden kehittymisen riittävästi?
  • Syntyykö tiedostamaton kilpailu, johon kaikki eivät jaksa osallistua?

Samalla yhteiskunta on muuttunut hyvin moniarvoiseksi. Kaupallisuus ohjaa ihmisten elämää. Ihmiset ilmaisevat itseään kuluttamisen kautta. Tämä aiheuttaa myös eriarvoisuutta nuorten keskuudessa. Erilaisten paineiden alla nuoren identiteetti kehittyy pienistä paloista. Psykologit puhuvat mosaiikki-identiteetistä, mikä on hauras ja helposti murtuva ja mikä voi johtaa esimerkiksi syrjäytymiseen.

Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2007–2011 ottaa kantaa voimakkaasti syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Ohjelman mukaan syrjäytymisen ehkäisemiseksi tulisi toimia kaikilla kasvatuksen sektoreilla, jotta tähän kipeään ongelmaan saataisiin apua.

Lapsen ja nuoren persoonallisuuden eheyttäminen

Lapsen ja nuoren kasvattaminen on ollut ja tulee olemaan aina haasteellista. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa menetelmää. On kuitenkin paljon julkaistua tutkimusta, josta voidaan löytää tukea tietyille kasvatusteorioille ja menetelmille, joiden avulla voidaan vahvistaa lapsen ja nuoren omaa identiteettiä.

Tällainen vasta julkaistu teoria on: Education as cultural ecology (Patrick Dillon, The Univercity of Exeter). Lisäksi tutkija Reetta Niemi (Jyväskylän Yliopisto) käsittelee hyvin ansiokkaalla tavalla valmistuvassa väitöskirjassaan sosiokulttuurista opettamista. Menetelmänä on osallistuva opetus. Professori Dillon korostaa kulttuurin ja luonnon yhteisvaikutusta identiteetin vahvistamisessa. Fm Niemi painottaa kulttuurista lähestymistapaa.

Tulosten saavuttamisen näkökulmasta opetusmenetelmä on keskeinen eli sosiokulttuurinen opettaminen. Sosiokulttuurinen opettaminen on käsitteenä vakiintumaton, mutta kasvatustieteessä sitä yhdistävät seuraavat asiat:

  1. Oppimisprosessi lähteenliikkeelle oppilaiden kokemasta maailmasta.
  2. Oppiminen tapahtuu dialogissa.
  3. Opetustilanteet perustuvat yhteistoimintaan, ongelma- ja prosessikeskeiseen oppimiseen, eheytettyyn opiskeluun.

Kasvatustulokset molempien teorioiden osalta ovat olleet erinomaiset.
    
Lapsi ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2007–2011 tukee edellä esitetyn mukaista kasvatustoimintaa.

Syrjäytyminen on erittäin suuri ongelma yksilön, perheiden ja yhteiskunnan kannalta. Kyseessä ovat korvaamattomat henkiset ja taloudelliset menetykset. Ongelman poistamiseksi olisi tehtävä kaikki mahdollinen, jotta ongelmaa voitaisiin hillitä.

Tämän hankkeen tarkoituksena on rakentaa nuorisotyöntekijöille ja opettajille pedagoginen käsikirja, mikä tarjoaa valmiita kasvatusmalleja nuorisotyön ja opetuksen käyttöön. Lähtökohtana on kulttuurilähtöinen ympäristökasvatus. Hanke toteutetaan vuosien 2009–2010 aikana.

Nuorisotyöntekijöille hanke soveltuu erinomaisesti, koska toiminta luonnostaan tapahtuu osallistumisen kautta. Opettajat tuovat hankkeeseen pedagogisen osaamisen. Lisäksi on erittäin hyödyllistä, että eri kasvatusorganisaatioiden välille saadaan aikaan yhteistyö.

Tavoitteena on parantaa lasten ja nuorten kulttuurista ymmärrystä ja vahvistaa sosiaalista kestävyyttä.


Toteutus    

 

1. vaihe: Esittelyaineiston laatiminen ja rekrytoinnin suunnittelu

Henkilökohtaiset neuvottelut olivat välttämättömät, koska kyseessä on erittäin vaativa tehtävä. Heti rekrytoinnin alussa kävi selväksi, että lama on aiheuttanut hankalan tilanteen useimmille paikkakunnille. Huonon taloudellisen tilanteen vuoksi koulutusaktiviteettien rahoitus on erittäin vähäistä. Tilanne vaikeutti rekrytointia ja esti monia opettajia ja nuorisotyöntekijöitä osallistumasta hankkeeseen, vaikka se todettiinkin erittäin tärkeäksi hankkeeksi.

Positiivista on kuitenkin se, että nuorisokeskukset osallistuivat. Tämä on ympäristökasvatuksen näkökulmasta merkittävää. Yli tuhat leirikoululuokkaa ja tuhansia nuorten tapahtumia, joissa voidaan hyödyntää tietoja ja taitoja. Rekrytointi tapahtui huhtikuu–kesäkuun 2009 aikana.

Paikkakunnat, joihin otettiin yhteys:

  • Espoo
  • Helsinki
  • Imatra
  • Joensuu
  • Kuopio
  • Lahti
  • Lappeenranta
  • Lieksa
  • Mikkeli
  • Oulu
  • Pieksämäki
  • Rantasalmi
  • Vantaa

Lisäksi otettiin yhteyttä seuraaviin nuorisokeskuksiin:

  • Anjalan nuorisokeskus
  • Hyvärilän nuorisokeskus
  • Nuorisokeskus Kannonkoski
  • Nuorisokeskus Marttinen
  • Nuorisokeskus Oivanki
  • Rautavaaran nuorisokeskus
  • Syöte-keskus
  • Nuorisokeskus Vasatokka
  • Nuorisokeskus Villa Elba

2. vaihe: Ensimmäisen seminaariohjelman valmistelu yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa

Seminaari pidettiin syyskuussa 2009.

Seminaarin sisältöjen rakennus:

  • Kulttuuriekologinen lähtökohta, Patrick Dillon (Exeterin yliopiston professori, Joensuun yliopiston dosentti)
  • Institutionaalinen näkökulma, Aslak Lindström (kasvatustieteiden tohtori)
  • Käytännön esimerkit syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja vaikutteiden aikaansaamiseksi, Jyrki Sahamies (erityisopettaja)

Problematiikkaa (välineitä syrjäytymisen ehkäisemiseen ja tunnistamiseen) pohdittiin työryhmissä. Lopuksi ohjeistettiin kirjoittamistyö. Professori Patrick Dillonin aineistot olivat käytössä suomenkielisinä.

3. vaihe: Konsultointikäynnit mukana oleviin organisaatioihin ja kasvatusmallien kirjoitukseen osallistuneiden henkilöiden ohjaus

Konsultoinnin toteutti Pekka Hynninen. Konsultointi käsitti seuraavia teemoja:

  • tekninen toteutus
  • teoreettinen lähestymistapa
  • esimerkkien uutuusarvo
  • kasvatusmallin vaikuttavuus lapsiin ja nuoriin

Konsultoinnista  voidaan todeta, että toteutettavat mallit olivat pääsääntöisesti hyvin mietittyjä ja käytännössä testattuja. Puutteena niissä kuitenkin oli heikko teoreettisen lähtökohdan hahmottaminen ja sitä kautta tietyn jäntevyyden puuttuminen.

4. vaihe: Työseminaari Hyvärilässä

Työseminaarin teemoja olivat seuraavat:

  • kulttuuriekologisen lähtökohdan syventäminen
  • kasvatusmallien kirjoittaminen ja parantaminen
  • kasvatusmalleja toisilta oppimisesta
  • työssä jaksaminen

Jokainen mukana olija esitteli teeman ja toteutusmallin. Voimme todeta tämän toteutusmenetelmän erittäin hyväksi. Toteutusmallista saatiin käytännön tietoa toimijalta toimijalle.

Keskusteluissa kävi ilmi, että syrjäytyneet ja syrjäytymisvaaran alla olevat nuoret ovat vaativa ja henkisesti raskas ryhmä kasvattajille. Hyvin usein kasvattaja kokee oman riittämättömyytensä työtehtävien edessä. Tuloksellinen kasvatustyö vaatii vertaistukea, jotta työntekijät kykenevät suoriutumaan kasvatuksen haasteista. Tätä varten tarvitaan työnantajien taholta työssä olevien yhteisöllisyyden vahvistamista ja henkilökohtaista tukea.

Projektin puitteissa päätettiin järjestää yhden päivän seminaari, jossa käsitellään teemaa työssä jaksamisesta. Seminaari järjestetään Lahdessa maalis-huhtikuun 2010 vaihteessa.

Yksi keskeinen asia projektissa oli asiantuntijoilta asiantuntija-artikkeleiden saaminen julkaisuun. Huomasimme, että toimijoille oli vaikeaa yhdistää teoreettinen ajattelu ja käytännön toimiminen. Oppimisprosesseista ja käytännön toimimisesta on opittavaa. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan ammattilaisten kirjoittamia artikkeleita, jotta voidaan luoda pysyviä kasvatuksen tuloksia.

Artikkeleissa mukana professori Patrick Dillon, filosofian tohtori Reetta Niemi, valtiotieteiden tohtori Matti Haikonen sekä kasvatustieteiden tohtori Aslak Lindström. Artikkeli, jossa käsitellään kasvatusta psykologian puolelta on vielä haussa.

Projekti saatetaan päätökseen kesäkuun 2010 aikana.